Seuraa testari et  sujuuks’ festari 

2019… Kevät 2019 oli taas hiljaiseloa eli uusien biisien treenaamista keikkojen puutteessa, vaikka yritystä kyllä oli. Tuli koetuksi myös monille yhtyeille kai niin tuttu ”tyly torjunta”: erästä keikkapaikasta jonne laitoin meiliä ja soitin sitten perään sain puhelimessa kuulla, että ”ei tänne tartte soitella, kyl’ me sit ilmotetaan jos halutaan teidät”. No, mitäpä siihen sanoa…Ehkä se on sit rehellisempää kuin se et ”katotaan josko mahdutte ohjelmaan” tms. Eikä se nyt mua lannista, kellä vaan voi olla paska päivä, ja pääasia et jää mieleen, vai? No, ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, satuin huomaamaan sen sivuston ohessa mainoksen kesäkuussa tulossa olevasta Tampereen jokavuotisesta Saaribluesista Viikinsaaressa. Sinne olin kyllä aiemminkin yrittänyt, ja laitoin taas optimistisesti meiliä, ja ihme kyllä, sain jopa vastauksenkin, että olis varaa vain yhteen trubaduuriin + ruokaan, et ei muuta. No, mikäs pulma se on bluesbändille, joka on soittanut jopa kaljapullo/mies - palkalla. Ilmoitimme halukkuutemme koska festari on aina festari, etenkin kun se on muualla kuin Keski-Suomessa, ja meidät kelpuutettiin. Ja siellä soittoporukoina olisivat mm. Pauli Hanhiniemi M.A.D, Pepe Ahlqvist & Harp, Honey B. Family, Iron Country Sisters ja Petra-Miisa Juusenahon Lady Sings The Blues, joten itseä kuuluisemmassa porukassa oltaisiin! Ja mikäs sen hienompi ajatus, soittaa bluesyleisölle upealla kesäsäällä kauniissa saaressa sininen järvi ympärillä! Ei siinä voi kauheesti kyllä sitä synkintä bluesia vetää vaan reippaampia ralleja enimmäkseen. Ei  muuta kun yösijaa hankkimaan ja treeniä kehiin. Eikä siinä vielä kaikki: tuli tilaus toiselle keikalle Saaribluesia seuraavalle päivälle kotikaupunkiin, yksityiskeikalle erään moottoripyöräharrastajan synttäreille, ja tuumimme, että siinä se menee samalla rupeamalla. Lisäksi sain toukokuussa soiton, että Juttutuvassa Hesassa olisi heinäkuussa keikka; jos otamme. Oli tullut peruutus, ja iskimme heti kiinni, koska sekin oli yksi niitä paikkoja joissa olimme toivoneet saavamme soittaa joskus. Ensi kertaa Tylyjen historiassa kesä näytti loistavalta soittojen suhteen! 

Viikinsaareen kuljettiin laivalla  uljaasti (tukat hulmuten), ja meillä oli taas mukana luottolainarumpalimme Markku kun Eerolla oli tälläkin kertaa esteitä. Soittopaikkana kartanon piharakennus, joka muistutti vähän fiinimpää tanssilavaa sisältä ja oli oikein viihtyisä korokelavoineen. Sen viereen oli rakennettu päälava, jossa isommat tähdet esiintyivät, ja ison lavan takana backstage, jossa joka bändille oli omat hyllyt jääkaapissa virvokkeille. Olimme keikkaohjeen saatuamme hieman huolissamme kun siinä luki, että jokainen esiintyjä saa korin olutta tai siideriä, jokusen viinipullon ja pullon Jallua! Meillä kun oli neljä miestä autokuskeina, ja pohdimme mitä tehdä moiselle virvokemäärälle. Noh, tuohan osoittautui loppujen lopuksi olevan koko bändille tarkoitettu määrä - vaikka siihenkin nähden runsas - mutta arvelimme niiden jotenkin hupenevan parempiin suihin jotenkin koska laiva lähtisi vasta klo 01.00 ja päivä oli helteinen…

Soitimme toisena päälavalla M.A.D. duolla esiintyneen Pauli Hanhiniemen jälkeen, Pauli soitteli kumppaninsa kera joitain tuttuja Kolmannen Naisen piisejä akustisesti sekä monia minulle tuntemattomiakin. Hyvä show ja yleisö oli tyytyväisen oloista. Sitten oli meidän vuoromme, tunnelma oli lämmin, salissa oli varmaan 35 astetta kun aurinko oli porottanut koko päivän. Se tahtia haitannut ja vedimme sydämen kyllyydestä settimme läpi ankarasti hikoillen, äänimies taltioi tiskistä 16-raitaa ja videoäänitykset pyörivät muistoksi keikasta. Osa yleisöstä jopa tanssikin siinä helteessä. Yleisö ei aluksi kai huomannut, että rakennuksessa alkoi soitto, vaan valuivat sinne pikkuhiljaa, ja sitten kun lämpötila vain nousi ja nousi, ihmiset liukenivat pikkuhiljaa ulos nauttimaan raikkaista tuulista ja virvokkeista, tai sitten rauhasta ja hiljaisuudesta… No, oli miten oli, hieno keikkamuisto jäi, mun pienistä töppäilyistä huolimatta ja järjestäjän edustajakin sanoi, että hyvältä kuulosti (varmaan kohteliaisuuttaan).  Iltaa vietettiin toisia bändejä kuunnellen ja soittajien kesken jutellen. Pepe ja Harp vetivät verevän setin mm. kultaisen 80-luvun lopulta ilmestyneen H.A.R.P.-levyn biisejä; hienoa soittoa. Jarmo Nikkukin oli yhtä hymyä! Iron Country Sisters (ja pari ”brotheria”) vetivät hienon roots-sävytteisen keikan ja lauloivat upeasti. Honey B. Family osoitti, ettei pojasta polvi pahentunut kun juniori Mooses oli rummuissa ja veteli ankaraa rumpusooloa isukin ja äitylin kompatessa, kova poika! Lady Petra-Miisa Juusenaho lauloi monta hienoa biisiä ZZ Topista lähtien loistavan bändinsä kanssa. Kosketinsoittajamme Teemukin pääsi takahuoneessa ”tähtien pöytään” ja innostui tekniikan miehenä ja kitaramusan ystävänä juttelemaan mm. Jarmo Nikun kanssa tämän vanhoista äänityksistä Kassu Halosen kera; juttua tuntui piisaavan. Kaikki takahuonetarjoilut myös hupenivat jonnekin, ruoka oli hyvää ja seura mukavaa. Kuuman kesäyön kääntyessä aamupuolelle, olikin jo laivalle lähdön aika. Muut soittajat ja tavarat saatiinkin laivaan, paitsi Teemu, joka olisi varmaankin jäänyt juttelemaan aamuun asti takahuoneen tunnelmassa ellen olisi bändin ns. liiderinä käskyttänyt lähtöön. Poistuimme tyytyväisinä hotellihuoneisiin suihkuun ja koisaamaan helteisen päivän päätteeksi. Aamulla herättiin virkeinä poikina ja nokat kotia kohti koska illalla olisi seuraava keikka erään synttärisankarin kekkereissä Jyväskylässä.

Synttärit pidettiin Brittitalleilla, jossa oli motskari poikineen herrojen ja rouvien hellässä huomassa. Kuten Saaribluesin keikalla, meillä oli tälläkin keikalla lainarumpali Markku koska Eero oli edelleen estynyt. Virittelimme iltapuolella kamamme saliin päivänsankaria odotellessamme. Hänellä oli moottoripyöräilijöiden miitti muistaakseni Juvalla. Kun juhlakalu saapui, vieraiden vastaanoton ja onnittelujen jälkeen oli bändin vuoro virittää tunnelmaa ja pidimmekin hieman kokeneempina – iän suhteen – päivänsankarille puheen, jossa varoittelimme mitä tuleman pitää kun 40-v. rajapyykki on ohitettu. Lisänä lahjoitimme annoksen ”ranteennotkistajaa”. Siiten soitettiin setillinen tilanteeseen parhaiten sopivia kappaleitamme, ja pienen tauon jälkeen vielä muutama sen jälkeen kun vierasväki oli saanut ruokaa napaan. Sitten olikin jo aika haalautua kotiin ansaitulle levolle kun papatkaan eivät jaksa loputtomiin heilua.

Kesäkeikoista oli vielä jäljellä heinäkuun Juttutuvan keikka Hesassa, jonne  pakkauduttiin koko porukan voimin, Eerokin oli taas mukana. Juttutupa on ulkonäöltään ja fiilikseltään hieno paikka; korkea ja kaunis. Siellä on myös hyvä äänentoisto, joten soittajan kyllä kelpaa. Talo tarjosi oman kokeneen äänimiehensä, asiallisen korvauksen soittajille, huippuhyvää lohisoppaa ja pitsaa, bonuksena todella miellyttävän soittajien kohtelun. Hieno mesta! Soitimme kaksi tusinan piisin settiä, ja yritimme panna parastamme. Tupa ei aluksi ollut aivan täynnä, mutta kyllä siellä joku yritti tanssahdellakin ja näytti, että joku saattoi kappaleistamme pitääkin, hymyistä päätellen. Tällä kertaa myös äänitystä saatiin vaikka miksauspöydässä oli jotain häikkää äänimiehen mielestä. (USB portti pätki, Teemun huom.). Tiskistä saatiin stereoraita, siis edes jotain. Keikka meni muutenkin mukavasti eikä kukaan keksinyt mitään erityistä mokailua tällä kertaa, mikä oli epätavallista. Ja vaikka aina voisi soittaa omasta mielestään paremmin, täytyy kuitenkin olla tyytyväinen siihen miten meni jos myös ”blues-ikoni” Honey Aaltonen käy kehumassa bändiä, soittoa ja  kitarasaundeja! Juttutupaan olisi kiva päästä soittamaan toistekin. Lämpimässä kesäyössä oli hyvä relata keikan päälle ja sitten nukkumaan, ei juhlimista tällä kertaa…

Juttutuvan keikka päätti mukavasti paljon odottamani kesäkeikkailun, eikä syksyksi yrityksistä huolimatta ollut yhtään keikkaa tiedossa. Myös bluesfestareilla käynti jäi itseltä tältä kesältä väliin kokonaan, en ehtinyt edes Korpilahden Satamabluesiin elokuun lopussa. Jyväskylän Blues Live-festareiden esiintyjäksi tulosta keskusteltiin, mutta siinä päätyivät sitten muihin ratkaisuihin. Laittelin tarjouksia myös Halloween Bluesiin Vaasaan Mikkeliin, Lahteen ja Kuopioon eri paikkoihin sekä kotikaupungin niihin ravintoloihin joissa on toisinaan bluesia, mutta mistään ei tärpännyt. Ei kai auta kuin tehdä uutta kierrosta kevään ja kesän 2020 kotimaisiin bluestapahtumiin tyrkyttäytymällä, ja kai tässä on ruvettava yrittämään myös Viroa, Ruotsia ja Norjaa jospa sieltä tärppäisi!