Karaoke – Carusoja

2003 – 2004… Seurasi taas perinteinen tyly tauko ja uuden laulajan etsintä. Ilmoituksia laiteltiin, karaokepaikoissa kuunneltiin mahdollisia tähtiä, koelauluja järjestettiin ja kaikilta tahoilta kyseltiin, mutta aluksi ei onni tietenkään potkinut. Koelaulajien kommenteista on jäänyt bändille lentävä lause: "Eikös tää blues oo vähän sellasta pappojen musiikkia". Toinen nuori kokelas taas kieltäytyi laulamasta paria kappaletta enempää, koska niissä oli hänen mielestään "epämoraalisia ilmaisuja"... Tilannetta voisi kuvailla "köyhän miehen esi-Idols -kisaksi" bluesin saralla. Vain tähdet jäivät löytymättä, jollei lasketa Tangomarkkinoilla semifinaaleihin päässyttä laulajaa Ilaria, jolla oli Kim Wilson -tyyppistä bluestähden ääniainesta, hieman kiinnostustakin. Lopulta hänkin päätti olla aloittamatta uutta aluevaltausta. Myös Elvis-imitaattoriksi paljastunut eräs herra Göös herätti laulusaundillaan kiinnostuksen ja häntä kysyinkin bändiin, mutta blues ei ollut hänen juttunsa, eikä diiliä tullut. Hyvä tuuri on Tylylle Kohtalolle tuntematon käsite, mutta sitten kerrankin sattuma tuotti satoa: vanha rumpalimme Mämmelän Pekka esitteli 2003 kesällä Tampereella käydessämme Jyväskylässä asuvan vanhan kaverinsa Matti Hankosen sopivana laulumiehenä, ja neuvotteluja käytiin. Asian ollessa vielä kokeiluvaiheessa ässäkitaristimme Seppo sai jälkikasvua ja teki ratkaisun jäädä isyyslomalle, jota kestikin sitten lähes 5 vuotta. Tilannetta paikattiin pestaamalla Sepon sijaiseksi itseään Jyväskylän "vähiten bluesmieheksi" tituleeraava naapurini; muusikkokonkari, kitaristi-basisti-kosketinsoittaja-tekniikkavelho Teemu Liehu. Miehellä oli soitto- ja bändikokemusta jo 70-luvulta lähtien, tuhannen keikkaa soitettuna ja parhaimpaan aikaan hänen tanssibändeillään oli buukkauksia kahdeksi vuodeksi eteenpäin. No, Matti ja Teemu pestattiin porukkaan, ja  uusi kokoonpano oli syntynyt. Alkoi treeniputki uudessa harjoituskämpässä Vaajakummun koulun loistavassa musiikkiluokassa, tosin hitaalla tempolla vielä.