Onnee ja menestystä

2018-2019… Keväällä 2018 talvisen hiljaiselon ja treeniputken jälkeen, kuin pilkaten sanomisiani, vuosi alkoi keikkojen suhteen lupaavasti, eli soittorumballa onnistuin viimeinkin saamaan keikan legendaarisesta Paapan Kapakasta Tampereelta toukokuulle. Siinä onni potki syylingit jalassa ja olimme mielissämme päästessämme muuallekin kuin Keski-Suomeen keikalle! Ja vielä Paappaan, se oli meille merkki pään aukeamisesta Manserokin kehtoon. Keikka sujui hyvin: aurinkoisessa, lämpimässä säässä paikka oli aivan täysi ja Bluesvaimojen toimiessa esitanssijoina ihmiset intoutuivat hillitysti rokkaamaan! Keikka äänitettiin ja nauhoitettiin arkistojen aarteisiin sekä piisejä siitä heti Youtubeen, tietenkin! Yleisö oli mielestäni vastaanottavaista ja meidän ilkikurinen miesasiasanomamme tuntui ottavan tulta joissain yleisön edustajissa ilmeistä päätellen. Soitimme tietenkin myös hyvin vakavaa bluesasiaa käsitteleviä kappaleitamme puristeille, tosin heitä ei näkynyt. Hieno keikka!

Keikkamyynnin ollessa kovin takkuista heräsi ajatus yrittää löytää joku ohjelmatoimisto, joka voisi myydä meitä kun se itselle on niin hankalaa työn ohessa ja muutenkin stressaavaa hommaa. Kyselin jo aiemmin takavuosina eräästä jyväskyläläisestä ohjelmatoimistosta miten heidän listoilleen voisi päästä, ja sain neuvoksi laittaa kaikille kahdelletoista keikkamyyjälle matskua meistä, ja jos kiinnostusta on niin joku ottaa yhteyttä. No, yksikään ei ottanut… Kesällä 2018 satuin huomaamaan Facebookissa ilmoituksen, että haetaan bändejä ohjelmatoimistolle Helsingissä, ja laitoin tietoa meistä. Yllätykseksemme meille tulikin vastaus, jossa pyydettiin lisää tavaraa ja meiltähän löytyi! Eipä aikaakaan kun jo olimme pöllämystyneinä Stagent-ohjelmatoimiston listoilla sen Roots-osastolla tunnettujen bluesporukoiden kanssa. Eikä siinä kaikki, alkoi myös tapahtua edistystä keikkarintamalla eli saimme ekan Helsingin keikkamme Stagentin kautta Storyvilleen. Tilaisuudessa soittivat myös  ”Soulsister” Emilia Sisco  Helge Tallqvistin bändin kanssa,  sekä hieno ”heimoveljemme”, myös suomenkielistä bluesia esittävä Maisteri T-yhtye. Tuntui, että jotain hyvää oli alkamassa viimeinkin, ja skarppasimme treenaamalla pirusti keikalle. Ennen Storyvilleä meillä oli Jyväskylässä vielä mahtavan hyvä harjoituskeikka Ylä-Ruthilla, jossa rumpalimme tuttu, loistava porilainen kitaristi Seppo Tyni, oli vierailijana. Itse olin nautiskellut hänen soitostaan jo muissa yhteyksissä, mm. Erik Valkaman Scratch-yhtyeen eräällä livekeikalla ja monilla levyillä. Keikka Sepon kanssa taltioitiin miten kuten ja yksi biisi syötettiin Youtubeen. Oma äänityslaitteisto ei sitten startannut johtuen PA-treenien poisjäämisestä. Teemu hikoili aikansa (1h) ja ilmoitti sitten, ei onnistu, tässä ajassa,  niimpä… Keikka alkaa ajallaan, oli laitteet pystyssä tai ei...

Storyvillen keikka jännitti ankarasti, katsomaan oli tulossa kaikki Hesan tutut, ja muiden bändien tiedettiin olevan tosi ammattitaitoista porukkaa. Meillä oli keikalla uusi lainarumpalimme Markku Hämäläinen joka on Teemun mökkinaapuri ja hyvä rumpali. Markun kanssa treenattiin kaksi settiä helposti, ja lähdimme keikalle levollisin mielin, paitsi Markku, omien sanojensa mukaan… Tiesimme että oma äänityslaiteisto olisi vienyt liikaa aikaa johtuen muista bändeistä.  Siksi olimme varautuneet muistitikuin, nauhurein ja videokameroin, mutta toteutuksen synkronointi ontui, ja nauhurille tarttui eka setti, mutta videota tuli vain kakkossetistä, jossa päällimmäisen kuuluivat oikeastaan vain urut, muut soittimet jäivät sen varjoon osittain Tikulle ei mitään kun äänimies ei ollut siihen “varautunut”, tyypillistä…. Sen sijaan myös äänittämäni Maisteri T:n keikka tuli kokonaisuudessaan hyvin nauhalle… Jotenkin tämä on osoitus siitä miten sitä keskittyy soittamiseen ja jännittää sitä jolloin muut asiat helposti unohtuvat. Etenkin keikkojen äänitysjutut ovat olleet meillä murheenkryyni; milloin vehkeet kotona, milloin unohtuu panna äänitys päälle, milloin laulaja polkaisee piuhansa irti niin, että kaikki muut paitsi laulu tallentuu, tai joku (Pulkkinen se taas oli) tallaa kitaristin pedaalista johdon osaksi irti eikä kitara tallennu saati kuulu just muuten hyvin soitetussa piisissä… Tässä ehkä näkyy se, ettemme ole löytäneet omaa äänimiestä, joka voisi huolehtia hieman myös näistä asioista miksauksen ohella. Joka tapauksessa, soitannollisesti Storyvillen keikka meni hyvin ja olimme itse tyytyväisiä, yleisö tanssi vetreästi, ja kaikki kuuntelemassa olleet tutut kehuivat kuten asiaan kuuluu… Paikka oli tupaten täysi ja sitä ihmetteli yläkerran baarimikkokin. Pääsimme soittamaan settimme paraatipaikalla kun Maisteri T. ensin lämmitti yleisön niin vastaanotto meininki oli käsittämätön. Osa jopa taisi hieman “simahtaa” ennen viimeistä esiintyjää. 

Loppuvuonna 2018 soitimme vielä kaksi keikkaa, lokakuun lopussa ekan paikallisessa ravintola Juomassa jossa yleisöä oli kourallinen, eli tanssivia vaimoja, pari tuttavaa ja jokunen ”oikea” asiakas.. soitimme tietenkin setit kuten asiaan kuuluu, 100-prosenttisesti, ja ehkä myös rennommalla otteella kun ei ollut yleisön täyden viihdyttämisen paineita. Toinen keikka oli Korpilahden Satamakapteeni-ravintolassa marraskuussa, missä yleisöä oli niukahkosti, mutta kannustavasti, ja soitimme sen kannustamina ok.