Muuttoja ja muljutuksia

1993 - 1999 ... Arskan tilalle löytyi mm. Dixie Fried -yhtyeessä soittanut virtuoosirumpali Olli Ranttila, mutta yhteistyöstä tuli lyhyehkö, koska meidän muiden soittotaito ei kerta kaikkiaan riittänyt ammattimiehen toivomalle tasolle. Yksi keikka tehtiin ennen kuin sopuero tuli 1994 keväällä, kaikkemme antaneina. Paikalle löytyi vasta vuoden 1995 puolella rumpalimestari Rami Väyrysen oppilaista uusi rumpali Pekka Mämmelä, joka istui heti bändiin kuin kotisohvaan. Treeneistä on tuolta ajalta jäänyt mieleen Savelassa sijainnut eksoottinen treenipaikkamme, jossa oli erinomainen akustiikka! Vanha, nyt jo purettu varasto, missä teatteri Yövieraat säilytti ja rakensi kulissejaan. Pekka teki yhtyeessä miehen työn, oli pätevä ja tekninen rumpali ja sai meidätkin skarppaamaan, mutta sitten mies lähti vaimon ja työn perässä Tampereelle 1997.  Taas oltiin ilman rumpalia. Ei auttanut muu kuin basistimme Jarin, entisen rumpalin, istua pallille. Bassoon kaivettiin eläkkeeltä elävä legenda, Jyväskylän bluesbassottelijoiden isopomo, Aatu Saikkonen. Kevään ja kesän Vaajakoskella Sokoksen vanhan pääkonttorin pommisuojassa treenattuaan, tämä kokoonpano, jossa siis soittivat  Jari rummuissa, Aatu bassossa, minä kitarassa, Antsu toisessa kitarassa ja Jussi laulussa, teki yhden keikan syksyn 1997 Blues Live-tapahtumassa. Vuonna 1998 esiinnyttiin syksyn bluesfestareilla Jazz Barissa unkarilaisen DR. Valter & The Lawbreakers'in kanssa. Mitä noiden keikkojen välillä tapahtui, on hämärän peitossa...  Bändiin iski syksyn 1998 jälkeen jonkinasteinen "motivaation puute", ja lisäksi jäsenten tällaiselle vanhan liiton bluesmiehelle käsittämättömät kiireet, joita riitti niin, ettei edes yksiä treenejä saatu aikaan yhdeksään (9) kuukauteen! Ja sitähän ei soittaja kestä, joten hajotin kokoonpanon syksyllä 1999, ja aloin etsiä uutta väkeä.