Levytyöstöä ja pientä jyystöä

2014-2015… Keväällä 2014 en edes yrittänyt myydä meitä minnekään soittamaan, keikkahaussa lannistuneena ja levynteosta uupuneena ... Vuoden keikat olivatkin vain Blues Liven ilta 12.4 Blues Sharksien ja Tube Snaken kanssa Popparissa, ja 30.8 Baby Boy Varhaman ja Ina Forsman & Helge Tallqvistin bändin kanssa Korpilahden Satamabluesissa, jonne tuli taas tilaus Näkin Pekalta. Sharkseissa soitti entinen Tyly, Seppo Järvinen, joka soitti jo ennen meihin liittymistään tuossa Hassisen Maken bändissä. Baby Boy taas on "vanhan liiton miehiä" Lahdesta ja soittanut bluesia "pienestä pitäen", hieno mies! Myös Helge Tallqvist on pitkän linjan harpisti, ja hakenut oppia amerikkalaisen suuren staran, George "Harmonica" Smithin taidoista ”suoraan isän kädestä”, ja on sen tyylin perinteen jatkaja. Ina Forsman oli silloin uusi, nouseva blueslaulutähti, naisena häntä seurattiin blues skenessä silmä kovana joka puolelta kykyjen jos muunkin suhteen, ja hyvin on Ina pärjännyt, kiersi jo sinä  vuonna maailmaa Tasha Taylorin ja Layla Zoen  kanssa. Vuoden viimeinen keikkamme oli 13.12.2014 Blues Liven pikkujouluissa bluesille oudossa paikassa, thaimaalaisessa ravintolassa Banthai Delissä Asemakadulla, missä kyllä oli paikan pienuuden ja "viidakkotunnelman" ansiosta rento ja vapautunut tunnelma, mitä nyt juuri ennen keikkamme ensimmäisen piisin alkua vahvistimeni oli täysin hiljainen; olin onnistunut hässäköimään kaiutinkaapelin irti kaiuttimesta jossain vaiheessa enkä pimeässä salissa huomannut missä vika. Jouduin nopsasti lainaamaan Hessu Heinosen vahvaria muiden poikien jo soittaessa. Keikka meni sitten kuitenkin ok, ja soitot muidenkin osalta hyvin.

Vuosi 2015 oli musiikillisesti kerta kaikkiaan uuvuttava levyn työstämisen jatkumisen ja jatkumisen vuoksi. Jatkuva hierominen tympäisi, ja etenkin miksaaminen se vasta tappavaa puuhaa on! En mitenkään voi ymmärtää miten joku voisi pitää siitä, kuten esim. meidän kosketinsoittaja Teemu. Se on maailman tylsintä ja pitkäveteisintä hommaa! Varsinkin kun ei itse tajua siitä mitään, ja toinen kyselee tunnin kestävien pikku muutosten jälkeen jotain rumpufillin tai basarin iskua, että "kuulostaako NYT hyvältä, vai oliko se edellinen parempi?". Enkä ikinä enää halua kuulla mitään mistään millisekunneista ja niiden tärkeydestä!  Jos ikimaailmassa vielä levyä teen niin soitan kaikki purkkiin samana päivänä enkä takuulla osallistu MILLÄÄN tavalla miksaukseen! Rumpalimme ja basistimme olivat viisaampia ja antoivat tuottaja/miksaajalle vapaat kädet soitettuaan heiltä vaadittavat hommat ja lekottelivat sitten kotona kaikessa rauhassa kolme vuotta! Päädyin myös myöntymään moniin tuottajan salaa ideoimiin ratkaisuihin bändikeskustelujen jälkeen, kuten esim. pilleihin ja varsinkin jousiin, joita bluesissa kuitenkin harvemmin kuuluu. Pääsiäisenä soittelin vielä viimeisiä kitarafillejä ja slidejuttuja täytteeksi, mutta siinä se sitten oli, toivoin... Keikkoja ei yritetty myydä koska niitä ei olisi kuitenkaan saanut ja levyprojekti vaan jatkui ja jatkui.. Onneksi pientä piristystä tarjosi kutsu , siis KUTSU tulla soittamaan Soinin Bluesvintille heidän kesätapahtumaansa 17. heinäkuuta. Olin pari vuotta aiemmin tyrkyttänyt yhtyettämme Soiniin Saarijärven Myllybluesissa, jossa järjestävän tahon edustajat olivat katsastamassa bändejä, ja pienellä viiveellä tärppäsi! Pitäisi varmaan olla kovempi tyrkky...  Meitä esiintyjiä olikin Jyväskylästä kahden päivän aikana oikein suurpaketti: me ja sellisti Elias Kahilan bändi perjantaina, ja Ukko Pasanen Band ja Henry's Swing Club lauantaina. Perjantain porukassa esiintyi myös Hänen Leipänsä jossa oli mm. Zeppeliniä vetävästä Let's Eppelinistä tuttu laulaja Jorma Hietamäki ja kitaristi Jukka Viitasaari sekä Markku ja Jukka Laurila bassossa ja rummuissa, ja lauantaina lahtelainen Elke Q Stomp, jossa soittaa ja laulaa Satu Kakko miehensä kitaristi Timo Kakon kanssa. Yleisömäärä oli tosin perjantaina melko vaatimaton, ja luulen, että sisäbaarissa oli sinä koleana iltana enemmän sakkia kuin katsomossa. Lava oli tilava, rekan katettu peräkärry, jonne olisi mahtunut kaks bändiä yhtaikaa! Soitimme kyllä mielestäni melko rennosti setin, jossa oli pari tulevaa levypiisiäkin. Matkalla oli mukana myös Teemun jälkikasvua tyttöystävineen, pakosta  hovivideokuvaajana ja kuskina  - menomatkalla - ja tunnelma oli hilpeä paluumatkalla ankarasta sumusta huolimatta, ja muiden nautittua ”hieman” tarjoiltuja antimia minä "pääsin" tietenkin ajamaan... 

Levyprojekti oli syksyllä 2015 edennyt vaiheeseen, jossa odoteltiin suurmestari Juho Juntusen kansiehdotelmaa ja oltiin yhteydessä masteroijaan sekä CD-levyn painavaan yhtiöön CD Partner Finlandiin. Teemu väänsi vielä miksauksia ja kuuntelutti niitä meillä, vaikka minä en ainakaan jaksanut enää sanoa mitään koko asiasta. Joitain kitarafillejä soitin vielä kotona, mutta siinä se sitten oli soittojen osalta. Loppuvuonna 2015 olikin vain yksi keikka, Blues Liven tukikonsertti 14.11. tappiolle jääneen Blues Live-festivaalin tukemiseksi. Muina esiintyjinä olivat Elias Kahila Duo, Harp T & Bluesliders sekä Bearhill Boys. Omasta keikasta ei juuri jäänyt mieleen mitään erikoista, muita bändejä oli hauska kuunnella;  Hemmo Hirvonen ja poika oli hyvä yhdistelmä!  Blues Liven pikkujoulu 12.12.2015  olikin sitten vuoden viimeinen bluestapahtuma, joka tuli nähtyä mutta ei soitettua.