tyly historiikki

"Historiablogi" 1989 – 2016

Tyly Kohtalo-yhtyeen muodostavat nykyisin Pekka Pulkkinen, laulu ja harppu, Veli-Pekka "Pökö" Jäppinen, kitara ja slide, Jari Korhonen, basso, Teemu Liehu, koskettimet ja koneet, ja Eero Rantasila, rummut.

Oheinen historiikki on Jäppisen vähintäänkin heikohkon muistin varassa kokoon kursittua tajunnanvirtaa

 

Esileikkiä

1989- Tylyn Kohtalon esiaste syntyi kun olin 1989 alussa, viiden vuoden seikkailujen jälkeen, palannut maailmalta takaisin Jyväskylään ja soittoinnossani halusin perustaa taas bändin. Paras ystäväni ja opiskeluaikojen kämppä– ja soittokaverini Hannu "Uppe" Nyholm oli itsestään selvä valinta toiseen kitaraan, koska oltiin soiteltu jo 1980-luvun alussa Jätebändissä bluesia yhdessä Blues Live ry:n illoissa, ja niistä bluespiireistä haalittiin myös tutut Saku Rautiainen bassoon ja rock- ja tanssibändi-veteraani Arska Nieminen rumpuihin. Mitään tähtäintä tai muuta sellaista vakavampaa ei mielessäni ollut, soittohaluja vain, ja treenikämppä oli Kortepohjan ylioppilaskylän paljon nähnyt ja bändejä maailmalle saattanut Lillukka. Keikkoja ei muistaakseni ollut ja alussa olin pakotettu laulamaan, mikä jo synnytti bluesia niin laulajassa kun soittokavereissakin. Tulevan vaimoni ilmaannuttua kuvioihin 1990 löytyi hänen tuttavapiiristään onneksi mikrofonin ääreen Jussi Kokko, pianoa soittava, naisia laulullaan myöhemmin keikoilla itkettävä "Suomibluesin Sinatra".

 

Tylyn Kohtalon uraputken alku

1991 - 1993 ... Varsinainen Tyly Kohtalo-bändi syntyi sitten keväällä 1991, kun Sakun lähdettyä bassoon tuli Sotkamosta paikkakunnalle 1990 muuttanut Jari Korhonen, joka puolestaan oli soitellut siellä minun vanhan 1970-luvun lopun opiskelu- ja soittokaverini Kari Jaatisen kanssa Pekka Kela Blues Bandissä. Jari myös keksi nimen bändille ehdottamalla typistystä Tylympi Kohtalo-nimisen 70-luvulla Suomen Talvi-sota-bändin raunioille syntyneen "hippibändin" nimelle; tosin myöhäisempiä vaiheita ajatellen nimeksi olisi pitänyt laittaa "Tylyäkin Tylympi Kohtalo"... Syy suomen-kieliseen nimeen oli myös se, että tässä vaiheessa yhtyeemme oli jo vaihtanut laulukielen Kokon vaatimuksesta englannista suomeksi, mitä pidin aivan hullun hommana ja pahimman luokan "pyhäinhäväistyksenä". Ryhdyin sitten kuitenkin tekemään vaihtoehtojen puutteessa sanoja tuttuihin bluespiiseihin suomeksi. Samana vuonna, Upen siirryttyä "estradeilta eläkkeelle"- kuulemma tylysti saneerattuna (mistä yhä kiistellään) - vaihtui toiseen kitaraan Antero "Antsu" Perttunen, pitkän bluesuran jo silloin tehnyt konkarikitaristi ja säkkipillinsoittaja. Antsu oli soittanut 1970-luvulla mm. helsinkiläisyhtyeessä Bootleg Blues Band, 1980-luvulla Jack & Bill-yhtyeessä, jossa soitti tunnettuja jyväskyläläisiä muusikkoja kuten rumpali Jami Valkola, basisti Hannu Tähtelä, kitaristi Pekka Nättinen ja myöhemmin lastenlauluillaan tunnetuksi tullut Pentti Rasinkangas, sekä samalla vuosikymmenellä Markku Hassisen vetämässä bluesbändissä V. Uljanov & The Bolsheviks. Joka tapauksessa tällä kokoonpanolla Kokko, Jäppinen, Nieminen, Perttunen, Korhonen soitettiin pari vuotta, pääasiassa Jyväskylän vanhassa Jazz-baarissa Blues Live ry:n tapahtumissa ja syksyn bluespäivillä, yksi ainoa keikka Varkauteen tehtiin. Treenipaikkana oli Antsun työpaikka sokeain koululla keskussairaalan kupeessa. Treenejä ja keikkoja oli kiireisten miesten menojen vuoksi vähän, mistä syystä rumpaliamme Arskaa kaapattiin välillä "lainaan" paikallisen bluesin Isähahmon, Blues-Hessu Heinosen bändiin, mihin hän sitten 1993 jäikin.

 

Muuttoja ja muljutuksia

1993 - 1999 ... Tilalle löytyi mm. Dixie Fried -yhtyeessä soittanut virtuoosirumpali Olli Ranttila, mutta yhteistyöstä tuli lyhyehkö koska meidän muiden soittotaito ei kerta kaikkiaan riittänyt ammattimiehen toivomalle tasolle. Yksi keikka tehtiin ennen kuin sopuero tuli 1994 keväällä, kaikkemme antaneina. Paikalle löytyi vasta vuoden 1995 puolella rumpalimestari Rami Väyrysen oppilastallista uusi rumpali, Pekka Mämmelä, joka istui heti bändiin kuin kotisohvaan. Treeneistä on erityisesti tuolta ajalta jäänyt mieleen Savelassa sijainnut treenipaikkamme, vanha, nyt jo purettu varasto, jossa teatteri Yövieraat säilytti ja rakensi kulisseja, ja jossa oli erinomainen akustiikka! Pekka teki yhtyeessä miehen työn, oli pätevä ja tekninen rumpali ja sai meidätkin skarppaamaan, mutta sitten mies lähti vaimon ja työn perässä Tampereelle 1997, ja taas oltiin ilman rumpalia. Ei auttanut muu kuin basistimme Jarin, entisen rumpalin, istua pallille, ja bassoon kaivettiin eläkkeeltä elävä legenda, Jyväskylän bluesbassottelijoiden Isopomo, Aatu Saikkonen. Kevään ja kesän Vaajakoskella Sokoksen vanhan pääkonttorin pommi-suojassa treenattuaan tämä kokoonpano, jossa soittivat siis Jari rummuissa, Aatu bassossa, minä kitarassa, Antsu toisessa kitarassa ja Jussi laulussa, teki yhden keikan syksyn 1997 Blues Live-tapahtumassa, ja vuonna 1998 esiinnyttiin syksyn bluesfestareilla Jazz Barissa unkarilaisen DR. Valter & The Lawbreakers'in kanssa. Mitä noiden keikkojen välillä tapahtui on hämärän peitossa...  Bändiin iski syksyn 1998 jälkeen jonkinasteinen "motivaation puute", ja lisäksi jäsenten tällaiselle vanhan liiton bluesmiehelle käsittämättömät kiireet, joita riitti niin, ettei edes yksiä treenejä saatu aikaan yhdeksään (9) kuukauteen! Ja sitähän ei soittaja kestä, joten hajoitin kokoonpanon syksyllä 1999, ja aloin etsiä uutta väkeä.

 

Levytystä ja leviämistä

2000 - 2001 ... Talvi oli pitkä ja ankea, ja uusi elämä alkoi vasta kesällä 2000 kun pantiin vahinko kiertämään ja toiseen kitaraan sain houkuteltua omasta halustaan bändistä lopullisesti poisjäänyttä Antsua korvaamaan Make Hassisen Shorty H & The Blues Sharks-yhtyeestä Seppo "Albert" Järvisen, ärhäkän ja taitavan rock- ja blues-kitaristin, joka oli muuttanut takaisin Jyväskylään Etelä-Suomesta. Uudeksi rumpaliksi oltiin samaan syssyyn tavoitettu Jouko Kinniä, myös pitkän linjan kokenut soitta-ja, Jari siirtyi taas bassoon ja Jussi jatkoi laulajana. Bändillä oli sopivasti keikkoja, ja myös Muuramen Blueveljet-studiolla äänitetty ensimmäinen viiden piisin demo näki päivänvalon 2001. Ja siitähän ei hyvä seurannut... Demon "vapauttamana" heräsi ajatus ryhtyä hakemaan keikkaa jopa muualtakin kuin näkemyksemme mukaan yleisön kyllästymiseen asti tahkotusta Jyväskylästä, mikä olisi vaatinut vielä kaikinpuolista skarppausta ja paljon treeniä. Bändinä päätimme yrittää, mutta Jussi ei katsonut haluavansa, voivansa tai ehtivänsä ryhtyä tällaiseen ponnisteluun, ja 10 vuotta kestänyt yhteinen, pääosin kivinenkin taival päättyi näin harmillisesti. Uuden laulajan etsintä alkoi, ja erittäin hyvä laulaja löytyikin tilalle syksyllä, jopa paikkakunnalta, pohjoisen Suomen kasvatti Esa Viirret. Niin tutuksi käyneeksi huonoksi onneksi hänen perheensä työasiat muotoutuivat kuitenkin pääosin esteeksi bändiyhteistyölle, joka ei edennyt juuri alkua pitemmälle.

 

Hakuja ja  hajoamisia

2002 – 2003 ... Tauko paikalla, ja uusi haku päälle. Keväällä 2002 löytyi Jazz Barin tarjoilijan vihjeen perusteella suureksi ihmeeksemme ihka oikea Bluesmies, harpisti-laulaja Pekka Pulkkinen, myös pohjoisen poikia. Pekka soitti jo bändissä, suomalaisen bluesin kärkikaartiin jo silloin lukeutuneessa Bluestone-yhtyeessä, mutta alkututustumisen jälkeen hän katsoi voivansa kokeilla myös tätä "epäpuhdasta allianssia", noin malliksi. Alkoi ankara treenaaminen Pekan tiukassa ohjauksessa, ja ensimmäinen keikka oli Blues Live ry:n Suomilaiva Soi – bluesristeilyllä 2002 elokuussa, josta tallennetussa äänityksessä hihkuva yleisö vastaanottaa bluesin kuumaa sanomaa hikisessä elokuun kuutamoillassa, Risteily jäi – surullista kyllä - kuitenkin tämän kokoonpanon ainoaksi keikaksi sillä jo alkukeväällä 2003 bändi hajosi ns. "sovittamattomiin ristiriitoihin", joista kukaan oikeastaan ei tiennyt mitä ne lopulta olivat; egojen yhteentörmäyksiä, elämäntilanteita?

 

Karaoke - Carusoja

Seurasi taas perinteinen tyly tauko, ja uuden laulajan etsintä; ilmoituksia laiteltiin, karaokepaikoissa kuunneltiin, koelauluja järjestettiin ja kaikilta tahoilta kyseltiin, mutta aluksi ei onni tietenkään potkinut. Koelaulajien kommenteista on jäänyt bändille lentävä lause: "Eikös tää blues oo vähän sellasta pappojen musiikkia", sekä muistoihin eräs nuori kokelas joka kieltäytyi laulamasta paria kappaletta koska niissä oli hänen mielestään "epämoraalisia ilmaisuja"... Tilannetta voisi kuvailla "köyhän miehen esi-Idols-kisaksi" bluesin saralla, vain tähdet jäivät löytymättä, jollei lasketa Tangomarkkinoilla semifinaaleihin päässyttä laulajaa Ilaria, jolla oli Kim Wilson-tyyp-pistä bluestähden ääniainesta ja hieman kiinnostustakin, mutta joka päätti sitten kuitenkin olla aloittamatta uutta aluevaltausta. Myös Elvistä imitoivaksi paljastunut J. Göös herätti laulusaundillaan kiinnostuksen ja häntä kysyinkin bändiin, mutta blues ei ollut hänen juttunsa eikä diiliä tullut. Hyvä tuuri on Tylylle Kohtalolle tuntematon käsite, mutta sitten kerrankin sattuma tuotti satoa: vanha rumpalimme Mämmelän Pekka esitteli 2003 kesällä Tampereella käydessämme Jyväskylässä asuvan kaverinsa Matti Hankosen sopivana laulumiehenä, ja piankos uusi kokoonpano oli syntynyt. Alkoi treeniputki uudessa harjoituskämpässä Vaajakummun koulun loistavassa musiikkiluokassa, tosin hitaalla tempolla. Tässä treenivaiheessa ässäkitaristimme Seppo sai jälkikasvua ja teki ratkaisun jäädä isyyslomalle, jota kestikin sitten lähes 5 vuotta. Tilannetta paikattiin pestaamalla Sepon sijaiseksi itseään Jyväskylän "vähiten bluesmieheksi" tituleeraava naapurini; muusikkokonkari, kitaristi-basisti-kosketinsoittaja-tekniikkavelho Teemu Liehu. Miehellä oli soitto- ja bändikokemusta jo 70-luvulta lähtien, tuhannen keikkaa soitettuna ja parhaimpaan aikaan hänen tanssibändeillään oli buukkauksia kahdeksi vuodeksi eteenpäin.

 

Keikkaa, levytystä ja pöytälaatikkoprojekteja

2004 - 2005 ... Ensimmäinen keikka tehtiin marraskuussa 2004 Ylä-Ruth-ravintolassa marraskuussa, ja myös Blues News – lehdessä oli juttu bändistä ja sen suomenkielisistä sanoituksista, mutta vasta 2005 oli taas hieman vilkkaampi keikkailuvuosi. Esiinnyttiin paikallisissa kuppiloissa; Birrassa, jossa väkeä kiinnosti selvästi enemmän karaoke kuin bändi,  ja aina tutussa Ylä-Ruth-ravintolassa, sekä Korpilahden Satama-bluesfestareilla. Bändi oli myös mukana keskisuomalaista bluesia esittelevällä Blues Live! ry:n kokoelmalevyllä, joka julkaistiin bluesyhdistyksen 25-vuotisjuhlien kunniaksi. Arvostelut alan lehdissä olivat bändin osalta myönteisiä, mutta eivät poikineet keikkaelämään yhtään lisäystä.

 

2006 - 2007 ... Koko bändin kasaan saaminen edes treeneihin vaikeutui miesten muiden touhujen puristuksessa, ja ainoa keikka vuonna 2006 bändillä olikin Laukaan Puimuriblues elokuussa; Mämmelä tuurasi Kinniää, ja keikasta on olemassa nauhoitus, jossa parhaiten kuuluvat rummut. Muina bändeinä olivat muistaakseni Harp T & The Bluesliders ja kolmas bändi jonka nimi liittyi joten Deep Purpleen. Kinniän kanssa hyvin sujunut yhteistyö jouduttiin kuitenkin sitten yhteisestä sopimuksesta lopettamaan hänen muiden velvollisuuksiensa vuoksi saman syksynä, koska yhteistä soittoaikaa oli vaikea löytää. Keväällä 2006 oli myös aloitettu omakustannelevyprojektia Teemun hääriessä soittajana, äänittäjänä, miksaajana, sovittajana, ja usein myös sovittelijana. Levystä piti tulla senhetkisen kokoonpanon tilaa edustava levy, mutta bändin ukkojen saaminen studioon olikin kaikkien kiireiden vuoksi lähinnä toiveajattelua, joten tuotoksesta päätettiin muokata "kokoelmalevy" jossa riekkuisi myös vanhoja Tylyläisiä kuten Niemisen Arska, Perttusen Antsu ja Mämmelän Pekka sekä Kokon Jussi. Projekti on edelleen työn alla...

 

Lammas susien vaatteissa

Itse sain myös vuonna 2006-2007 makean tilaisuuden soittaa hetken "lainassa" yhtyeessä J. Leino All Stars, jossa päävastuun kantoi "idolini" Jouni Leino, Suomen ykkösblueskitaristi-laulaja (mielestäni) jonka pitkä ura alkoi Suomen Chicagosta, Lahdesta, ja jonka tunnetuin kokoonpano on Blues Guys, joka muuten julkaisi ensilevynsä vuonna 1991 jolloin Tyly Kohtalo perustettiin. Muita soittajia olivat veteraanit Jaska Prepula, joka nykyään tunnetaan Suomen tämän hetken kuuman bluesnimen, T.Leinon bändin basistina, ja voimakkaasti eläytyvä laaja-alainen rumpali Make Lajunen. Tällä kokoonpanolla soitettiin neljä keikkaa: Saarijärven Lanneveden Myllyblues heinäkuussa 2006, Giggling Marlin-ravintolakeikka, Puimuriblues-tapahtuma Laukaassa elokuun lopulla 2007 helsinkiläisen Blues Dudesin, Jaakko Heino-nen Bandin ja Mr. Slideman-bändin kera, ja Popparissa Sirosten veljesten 100 v. synttäreillä.

 

Taukoja, marinoita ja marjanpoimijoita

Tylystä poistunutta Kinniän Joukoa korvaamaan Jari houkutteli syksyllä 2006 rumpuihin jo 70-luvulla mainetta saavuttaneessa Elokorjuussa soittaneen tuttunsa Eero Rantasilan, joka oli myös seuraillut edesottamuksiamme joillain keikoilla, myönteisesti yllättyneenä. Tammikuussa 2007 heitettiin ensikeikka kokoonpanolla Jäppinen, Korhonen, Liehu, Hankonen ja Rantasila kulttuuriravintola Ylä-Ruthilla, jossa Teemu uhrautuvasti soitti kuumeisena, maaten tauoilla takahuoneen lattialla kotiinmeno-komennoista huolimatta! Ilta oli muutenkin värikäs yleisön antaumuksellisen vastaanoton ja "iloisuuden" asteen vuoksi... keikalta tehdyllä nauhoituksella kuuluu mm. paikalla olleen ex-basistimme Aatun kovaäänisen rohkaisevia ja myötäeläviä huutoja!! Tämän jälkeen Matin osalta treenitauko venyi kuitenkin muiden kiireiden vuoksi taas kuukausien mittaiseksi, kesällä onnistuttiin tekemään yksi tilaushääkeikka. Pari kolme yksityiskeikkaa heitettiin myös ilman "marjabisneksiään" hoitanutta Mattia mm. legendaarisen Kivitaskun kesäbileissä Muuramessa, allekirjoittaneen rääkätessä pakon edessä laulullaan kuulijoita; Tylyn keikkojahan ei peruta! Lopulta touhu oli tuomittu happanemaan omaan mahdottomuuteensa, ja päätin ottaa uudelleen yhteyttä Pulkkisen Pekkaan, koska hän oli vuosien mittaan muidenkin bändiläisten mielestä osoittautunut meille kaikkein parhaiten sopivaksi keulahahmoksi eri tyylien "asiantuntijana" ja mehukkaan väkevänä soittajana ja laulajana. Onnistuin suureksi iloksemme puhumaan Pekan ympäri, ja syksyllä 2007 hän palasi takasin mikrofonin ja harpun ääreen! Matille muutoksen ilmoittaminen olikin sitten se tuskallisin paikka, vaikka emme ehkä koskaan tavoittaneetkaan oikeanlaista "kemiaa" keskenämme...

 

Vanhassa vara parempi.

2008 – 2009 ... Talvi kului Pekan kanssa rattoisasti vanhaa materiaalia mieleen palautellen ja uutta treenaten. Vuosien varrella olin myös haikaillut Seppo Järvistä takaisin bändiin, koska hänen kanssaan soitto oli ja on minulle aina mieluista, ja otin myös häneen yhteyttä. Iloni olikin ylimmillään kun Seppokin hetken mietittyään hyppäsi takaisin ykköskitaristin tontille, ja vanha jengi oli taas koossa, Teemu ja Eero vahvistuksina! Ensimmäinen keikka oli 29.5.2008, pitkään tutkainta vastaan kamppailleille suomibluesmiehille sopivasti sotaveteraanien juhlapäivätilaisuudessa Jyväskylän bluesin keitaassa, Popparissa. Keikkoja heitettiin myös Korpilahden Satama-bluesissa Jo' Buddyn, St. Marcus Blues Bandin ja Ukko Pasanen Bandin kanssa, syksyn 2008 Blues Live – tapahtumassa, ja pari kulttuurin kehdossa Ylä-Ruthilla. Vuotta voisi vihdoin viimein kuvata "seestymisen" jaksona, bändi saapui alueelle jossa "papat voisi heilua", ja hakea sitä ominta ilmettä joka sopisi meille ja ehkä miellyttäisi muitakin...

 

Levytyksiä ja revityksiä

Vuosi 2009 alkoi meillä maaliskuun keikalla 21.3 Blues Liven jami-illan avaajina; keikasta ei kyllä ole muistikuvia. Merkittävää sen sijaan oli, että vuonna 2006 aloitettua ja pysähtynyttä omakustannelevyprojektia päätettiin jatkaa, ja keväällä 2009 päätin – pitkän jahkailun jälkeen projektin toteuttamistavasta - että ryhdymme vihdoin tuumasta toimeen, ja varasin säästäväisenä ajan sen hetken edullisimmasta SN-Audio-studiosta kuuluisan Tanssisali Lutakon tiloissa. Piiseiksi valikoimme ohjelmistostamme mielestämme hyvin toimivia coverpiisejä USA:n "kollegoilta" joihin olin tehnyt suomalaiset sanat, ja jotka oli "tylytetty" bändimyllyssä meille sopiviksi. Kokemusta nykystudioista oli Teemua ja Pekkaa lukuun ottamatta meistä kaikilla vähän, ja siellä soittamisen vaativuudesta vielä vähemmän. Toukokuussa aloitettiin äänitykset, piisejä oltiin treenattu ja homma lähti käyntiin mielestämme mukavasti ja jälkeä syntyi, mutta myös korjattavaa... Piisit pantiin purkkiin kolmella soittoviikonlopulla kesän ja aikana ja syksyllä vielä paikkailtiin joiltain osin paria piisiä. Siihen soolot ja laulut päälle ja a vot! Se oli siinä! Äänityksethän tehtiin siten, että koko bändi soitti piisien kompit samassa tilassa yhtaikaa, soolot sitten äänitettiin päälle. Tämä ei ehkä ollut paras valinta, mutta halusimme sen niin, ja niin se sitten meni. Pekka veteli laulut ammattimiehen ottein – vanhana äänityskonkarina -  ja myös urku ja kitarasooloja reviteltiin. Voin vain todeta, että minulle se oli hikinen, tuskaisa urakka kun nauhuri pyöri ja äänittäjä odotti tulosta syntyväksi... Kesällä 2009 oli myös pari keikkaa äänitysten lomassa, ennen Korpilahteen, nykyään Jyväskylään kuuluvan Putkilahden Jazz– ja Bluestapahtumassa Dick Hawksin leidien kanssa kesäkuussa, Big Puutarha –tapahtumassa Muuramessa Lacklusterin ja Mirandoksen kanssa heinäkuussa, sekä Kuopion Jazz- ja Bluesfestarilla mm. Big Bad Bears-bändin kanssa elokuussa Kuopion satamassa.

 

Miksausta ja fixausta

Levyn miksausvaihe aloitettiin loppusyksyllä, ja se olikin sitten vielä työläämpi johtuen vuodoista ym. hankaluuksista sekä bändin soittajien halusta saada oma soittimensa "paremmin" kuuluviin... Amatööritouhuahan se oli, ja nuorehko, vasta koulutettu miksaajaparka yritti tehdä hyvää jälkeä kaikkien vaatimusten ristitulessa, ja eihän sellainen onnistu. Syntyi jälkeenpäin ajatellen turhaa riitaakin, ja lopulta katsottiin parhaaksi tehdä miksaus muualla, tuoreiden korvien ja pidemmän ammattikokemuksen omaavalla miksaajalla Cpon huonella Järvenpäässä, bluesmies Jussi Jo' Buddy Raulamon vinkistä. Varoitimme kyllä miksaaja Akua etukäteen, että Tylyn Kohtalon kanssa tekemisiin joutuville tapahtuu kaikkea ikävää, mutta hän ei uskonut ennen kuin saatuaan (sika?)influenssan heti kun äänite joutui hänen käsiinsä. Akun käsissä miksaus sujui sairastelusta toivuttuaan parissa viikossa, ja masterointi Virtalähteellä samassa ajassa, ja hups!, yhtäkkiä maaliskuussa 2010 meillä oli käsissämme ikioma uusi levy! Voi sitä ylpeyden ja onnen määrää ! Paitsi, että kaikki omat tössit ja amatöörimäisyydet jotka huomasi vasta sitten, ärsyttivät pahan kerran... No, kukaan meistä ei ole täydellinen, paitsi B.B. King, Albert King, Freddie King, Otis Rush, Muddy Waters, Buddy Guy jne jne... Levyä painettiin uskaliaat 1000 kpl – joista 300 edelleen kellarissa. Sitä tunnetta, kun piteli kädessään kokopitkää ensilevyään ei voi oikein sanoin kuvata. Siihen tuntui tiivistyvän kaikki se, mitä oli 1960-luvun lopulta soittamisen aloitettuaan oppinut, ja vaikka se tänään tuntuu muihin "bluesäijiin" verraten vaatimattomalta, siinä oli kuitenkin se jokin "oma", joka ei kuulostanut keneltäkään muulta... Levyjuhlaa Tammikuussa 2010 oltiin heitetty odotellessa pari keikkaa, Ylä-Ruthin keikka  ja rakkaan (se vaati tän) vaimoni synttärit. Aprillipäivänä 1.4.2010 oli suuri juhlapäivä, eli levynjulkkarit ravintola Popparissa. Treenasimme lujasti sitä varten, varautuen keikalle videokameroin ja nauhoittimin, ja saimmekin mielestämme hyvää matskua nauhoille, tosin suurin osa niistä on edelleen editoimatta, pari pätkää löytyy Youtubesta. Levyä pakkomyytiin tietysti kaikille kavereille, ja läheteltiin musalehtiin ja suurimpiin päivälehtiin, joista sen arvioivat Karjalainen ja Keskisuomalainen. Levy sai odotettua myönteisemmät arvostelut mm. Jazzrytmissä ja Blues News-lehdessä sekä muutama kerran myös radiosoittoa, jopa yksi kerta jolloin kuulemma "toimittajalle tehtiin tarjous josta ei voinut kieltäytyä", tosin emme me... Arviot ehkä poikivat myös jonkun verran levymyyntiä bluesdiggareille ja muille alan aficionadoille; maan pinnalle meidät palautettiin kyllä jo 3.6.2010, jolloin meillä oli oma keikka Popparissa, 20 maksanutta á 2 €... Suuret keikka-areenat eivät kumma kyllä kutsuneet meitä heti avosylin keikoille, eikä sen puoleen lähes kaikki pienemmätkään tapahtumajärjestäjät, ja levynkin (pika)taival kuivui pian syksyyn mennessä kokoon, jättäen meille käsiin satoja kappaleita... no, pikkuhiljaa niitä on jokuisia mennyt keikoilla. Seuraava keikka, jossa sentään oli yleisöä, oli Ylä-Ruthin remonttiavajaispäivänä heinäkuussa, ja myös Jyväskylän Blues Live ry:n vuosittain järjestä-mällä Bluesristeilyllä Suomi-laivalla soitettiin. Siellä oli nauhalle tarttunut pieni perheriitakin kappaleen "Näin en jaksa kauaa"-aikana, mikä osuvuudessaan on hauskuuttanut meitä kovasti, vaikka onkin ikävä asia. Nauhoitin oli näet keulatilassa, jossa oli ihmisiä istuskelemassa ja siellä syntyi sanomista, ilmeisesti vieraista naisista lähtevää epäilyä, joka laajeni yleiseen kurmoottamiseen, onneksi sanallisesti. Nauhalta kuului myös korkea, uliseva ääni jota ensin luulimme laivasta johtuvaksi, mutta se paljastuikin sitten erääksi liikuttuneessa tilassa olevaksi neidiksi, "Lavatähti" tms. kilpailun voittajaksi, joka veti korkeaa kolmatta ääntä hitaassa bluesissa! Iso valopilkku kyllä löytyi sitten Kauhajoen Bluesrupiama-festivaaleista jonne meidät suureksi hämmästyksekseni kutsuttiin soittamaan, lieköhän joku muu perunut... Keikka oli minulle henkilökohtaisesti suuri hikoilun aihe, ykköskitaristimme Seppo nimittäin sairastui mahatautiin juuri edellisenä päivänä, ja lääkärimme Jari kävi häntä vaimonsa kanssa lääkitsemässä soittokuntoon, mutta hän ei ehtinyt parantua vaan joutui jättämään keikan väliin, ja jouduin soittamaan yksin! Jotenkin siitä selvisin vaikka oli aivan kipsissä. Esiintyjiä oli perjantaina Irina, Antti Kleemola ja Kauhajoki All Star Band, lauantaina sitten me, Honey B & The T-Bones sekä Joanne Shaw Taylor, joka soitti heti jälkeemme ankaraa revitystä; tuima tytteli!  Pienimuotoinen järjestökeikka Kirjailija-talolla oli vielä syyskuussa, ja siinähän se merkittävä toinen vuosikymmen olikin kulunut, ja siirryttiin Tylyjen 20-vuotisjuhlavuoteen.

 

Juhlavuosi ja uusi kuosi

Vuosi 2011 keikkarintamalla alkoi Pieksämäen Winter Bluesilla helmikuussa  Kuopion VoodDuon ja Tomi Leinon & Wes Westonin kanssa; oli hauskaa soittaa muuallakin kuin kotiareenoilla, ja keikka-arvostelukin oli kohteliaan kehuva! Saimme toisenkin kunnianosoituksen Prepulan Jaskan avulla; häntä pyydettiin bändin kera soittamaan Leivonmäelle uuden ravintola Custom Cafén avajaisiin, mutta hän ei itse sinne ehtinyt joten ehdotti meitä, ja saimme keikan ! PA-kamat sinne olivat tulossa Leinon Jounilta, joten oli luontevaa, että hän soittaisi siellä meidän kanssa yhden setin, ja niin tehtiin. Pientä sähläystä aiheutti se, että me olimme juuri ostaneet uudet laulukamat joissa oli äänitysmahdollisuus ja halusimme kokeilla niitä, ja lisäksi teimme aivan turhaa työtä purkaessamme sinne jo viritettyjä kamoja kun olisimme voineet vain liittää oman lavalaatikkomme sinne, kytkeä mikit siihen ja liittää oma mikserimme jo valmiina olevaan mikseriin... amatöörit! Keikalla piti myös olla rummut jo paikalla, mutta eihän niin tietenkään ollut, joten Jari ja Eero palasivat Jyväskylään hakemaan Eeron rummut. Yritimme myös videoida esityksiä, mutta se meni melko päin prinkkalaa kun lavalla oli niin pimeää – niin, ja ahdasta!  Yleisö ei onneksi ainakaan buuannut meitä lavalta joten ehkä soitto sitten kuitenkin joitain ainakin miellytti. Kuuntelen tässä kirjoittaessani kyseistä äänitystä; eka piisi ainakin toimii... Koska keikkoja ei loppuvuonna 2011 ollut tiedossa, päätimme järjestää oman "festarin" Ukko Pasanen Blues Bandin ja Harp T and The Bluesliders-bändin kanssa. Paikaksi löytyi miesten aviosuhteilla teatteri Kulissin kesäteatteri Survo Korpelan kartanon vanhassa ladossa – erittäin idyllinen paikka! Ei muuta kun sana kiertämään ja soittamaan! PA-kamat saatiin Ukko Pasasen bändiltä ja lipun – ja makkaranmyyntiä hoiti ammattitaidolla teatterin väki, järkkäreitä myöten, tosin mm. soittajat toimivat portinvahteina. Keikkapaikkana hauska ja tilava lato veti pienen, mutta sitäkin eläväisemmän yleisön ja keikka nauhoitettiin tulevaisuutta varten, mutta ei siitä mitään huippuvetoa syntynyt. Syyskuun kolmannen päivän ilta oli viileä, mutta ladossa oli lämmin ja intiimi "interaktiivinen" keikkatunnelma! Bändit ja ilmeisesti myös yleisö olivat tyytyväisiä, niin myös kartanon ravintolan väki, joka järjesti ruokailua ja juomia. Tarkoituksena oli järjestää samanlainen tilaisuus seuraavanakin vuonna, mutta suunnitelmaksi se on jäänyt... Syksy toi tullessaan myös pikku keikan joulukuussa paikalliseen San Siro pubkahvilaan Keskussairaalan mäen alla, mutta siitä keikasta vaikenen diplomaattisesti... sanon vain, että se ei ollut onnistuneimpia vetojamme, syynä - tietenkin - työpaikan pikkujoulu, kuten usein käy... Saimme tosin tilaisuuden paikata keikan keväällä 2012, mikä onnistuikin paljon paremmin, yleisömenestys se ei ollut... Tämän keikan jälkeen melko pian kitaristimme Seppo Järvinen päätti työpaikan vaihduttua Tampereelle jättää soittohommat toistaiseksi, mikä tietenkin aiheutti paineita bändin sisällä. Päätimme sitten kuitenkin jatkaa jäljellejääneellä porukalla ja miettiä sovituksia uudelleen, vaikka tietysti hyvän kitaristin menetys korvensi, varsinkin itseäni kun oli saanut siihen asti melko rauhassa "häärätä varjoissa" kakkoskitaristin pallilla... Kaipaan myös Sepon vaaleanpunaista keikkapaitaa aina kun keikoilla ollaan...

 

Murheita ja muuttoa

Vuosi 2012 alkoi minulle muutenkin murheellisissa merkeissä kun vanha Jätebändin soittokaverini, rakas ystäväni, Blues Liven pitkäaikainen "hovivalokuvaaja" ja Ruotsin kirjeenvaihtajamme, juureva basisti ja armoitettu huumorimies Jukka "Jumi" Pirhonen menehtyi sydämen pettäessä Tukholmassa. Jukka oli lähes 20 vuotta jokavuotinen vieras talossamme Jyväskylän bluesfestivaalin aikaan lokakuussa, ja monet saunaillat vietettiin Jätebändin soitellessa saunakamarissa tuliais-Falcon Bayerskt sauna-oluiden kera... Omistimme Jumille piisin Popparin keikallamme helmikuussa, Fleet-wood Mac-yhtyeen Albatrossin, josta Jukka kerran totesi sitä takavuosina soittaessamme, että "Albatrossia haavoitin", soitto kun meni niin pieleen sillä kertaa. Jukalle järjestettiin myös Blues Live ry:n toimesta muistokonsertti huhtikuussa 2012, jossa lavalle nousivat mm. yhdistyksen puheenjohtaja Hessu Heinonen, Jouni Leino ja kitaristi-laulaja Jaska Heinonen Lahdesta, sekä me Jumin kanssa 80-luvulla soittaneet Jätebändin jäsenet, minä ja Uppe Nyholm, vahvistettuina Tylyn Kohtalon esiasteen basisti Saku Rautiaisella ja Tylyn ensimmäisellä rumpalilla Arska Niemisellä. Piiseinä Jumin vanhoja suosikkeja kuten Tanya, Jigsaw Puzzle Blues, You don't have to go, Danger zone ym. Murhe Jumin menetyksestä oli käsin kosketeltavaa... Kesällä 2012 tuli eteen myös harjoituskämpän vaihto Halssilan koulusta Huhtaharjun purettavaan kouluun Halssilan vesivahinkoremontin alta, ja samalla sikisi meissä syntinen ajatus tehdä kokonaan omista piiseistä koostuva levy. Idea sai itse asiassa alkunsa laulajamme Pekan ajatuksesta tehdä oma soololevy johon hän oli säveltänyt piisejä, ja jonka yhteydessä hän tuli miettineeksi omia englanninkielisiä piisejään jotka sopisivat Tylyille. No, ei muuta kun kuuntelemaan piisejä ja sovittelemaan niihin suomenkielisiä riimejä, ja koululle kasattiin äänitysstudio, olihan meillä jo oma 16-raitainen äänittävä PA-laitteisto! Jos olisin tietänyt mitä siitä seuraisi, en olisi ikinä suostunut! Piisejä treenattiin kovasti, korvanapeilla pelattiin ja hikisinä kuunneltiin soiton laatua, ja pikkuhiljaa hermot alkoivat kiristyä millisekuntien puristuksessa...  Pitkin syksyä 2012 tehtiin äänityksiä kun keikkarintamalla oli kuollutta. Saimme tosin tilaisuuden soittaa Blues Liven pikkujoulussa 8.12. oman setin, sekä toisen setin Leinon Jounin kanssa, mikä on minulle aina nautinto.

 

Levyä taas pukkaa, ajanhukkaa?

Kevättalvella 2013 jatkettiin levyn tekoa, ja piisitkin alkoivat olla jollain lailla kuosissaan, tosin lopulliseen muotoon oli vielä paljon matkaa, voi näin jälkeenpäin todeta. Sovitushirmumme Teemu keksi aina - tosin luvan kanssa, kun tuottajan viitan halusi harteilleen ottaa – uusia vaikeita sovituksia niin, että tällaista heikomman musiikkiteoriakasvatuksen saanutta hirvitti, soittamisesta puhumattakaan. Meikäläisenkin onnistui sentään vääntää vanhoista pöytälaatikkoideoista muutama "tavallinen" bluespiisi sanoineen, joiden tuottaminen oli kivireen vetämistä ja työntämistä! Pekan englanninkielisistä piiseistä sentään sai idean josta lähteä liikkeelle, mutta omat tekstit eivät lähteneet niinku Strömsössä. Toukokuussa oli edessä studion muutto koululta purkutöiden alkaessa Teemun kellariin jossa äänityksiä jatkettiin hupenevalla innolla... Vuoden ainoalta keikalta näytti Korpilahden höyrylaivaregatta kesällä. Mahtavia höyrypaatteja komeassa rivissä ja terva tuoksui! Esitimme laiva-aiheisen kappaleen "Venehulluus", mutta ei tainnut oikein purra yleisöön, joka ehkä kuuntelee hieman luonnonläheisempää musaa laivoillaan – jos jotain kuuntelee. Ja onhan se totta, ettei blues ehkä niinkään ole veneilymusaa tuollaisella höyrytuksuttajalla, paremmin sinne sopivat merimiesvalssit ja reippaat rallit! Hämmästyttävää kyllä, saimme kuitenkin taas kutsun Kauhajoen Bluesrupiaman herrasmiesten tarjoamalle keikalle 9. elokuuta. Soittokollegoina mm. jyväskyläläinen Crocodile Blues Band, liiderinään Jyväskylän oma "Johnny Winter", Börje Brandt, jota olin joskus takavuosina pyytänyt kitaristiksi Tylyihin, kun Seppo jäi isyyslomalle. Keikkamme meni mielestäni hyvin, mutta hieman harmitti, ettei päässyt soittamaan seuraavana päivänä, jolloin esiintyi mm. Jerry Lee Lewisin sisko Linda Gail Lewis! Edellisellä kerralla soitimme sentään toisen maailmantähden, Joanne Shaw Taylorin kanssa perätysten! Loppuvuosi 2013 meni taas äänitellessä, miksatessa, korjaillessa, sovittaessa piisejä uudelleen ja samalla tapellessa bluesin "todellisesta ytimestä" ja "sen" oikeasta ja aidosta ymmärtämisestä, musiikin teoriasta ja bluesiin sopivista soittimista ym.  Aiheesta syntyi paljon suukopua ja kovaäänistä keskustelua etenkin itseni ja tuottajan välillä; yhteisymmärryksestä ei aina voinut puhua.

 

Pientä keikkaa mut ei vaan breikkaa

Keväällä 2014 en edes yrittänyt myydä meitä minnekään keikalle, lannistuneena ... Vuoden keikat olivat Blues Liven ilta 12.4 Blues Sharksien ja Tube Snaken kanssa Popparissa, ja 30.8 Baby Boy Varhaman ja Ina Forsman & Helge Tallqvistin bändin kanssa Korpilahden Satamabluesissa, jonne tuli tilaus Näkin Pekalta. Sharkseissa soitti entinen Tyly, Seppo Järvinen, joka soitti jo ennen meihin liittymistään tuossa Hassisen Maken bändissä. Baby Boy taas on "vanhan liiton miehiä" Lahdesta ja soittanut bluesia "pienestä pitäen". Myös Helge Tallqvist on pitkän linjan harpisti, ja etenkin amerikkalaisen suuren staran, George "Harmonica" Smithin, oppipoika ja perinteen jatkaja. Ina Forsman oli silloin uusi, nouseva blueslaulutähti, naisena häntä seurattiin bluesskenessä silmä kovana joka puolelta kykyjen jos muunkin suhteen, ja hyvin on Ina pärjännyt ja kiertää tänä vuonna maailmaa Tasha Taylorin ja Layla Zoen  kanssa. Vuoden viimeinen keikkamme oli 13.12.2014 Blues Liven pikkujouluissa bluesille oudossa paikassa, thaimaalaisessa ravintolassa Banthai Delissä Asemakadulla, missä kyllä oli paikan pienuuden ja "viidakkotunnelman" ansiosta rento ja vapautunut tunnelma, mitä nyt juuri ennen ensimmäisen piisin alkua vahvistimeni oli täysin hiljainen; olin onnistunut hässäköimään kaiutinkaapelin irti kaiuttimesta jossain vaiheessa enkä pimeässä kämpässä huomannut missä vika, ja jouduin nopsasti lainaamaan Hessu Heinosen vahvaria muiden poikien jo soittaessa. Keikka meni sitten kuitenkin ok, ja soitot muidenkin osalta hyvin.

 

Levytyöstöä ja pientä jyystöä

Vuosi 2015 oli musiikillisesti kerta kaikkiaan uuvuttava levyn työstämisen jatkumisen ja jatkumisen vuoksi. Jatkuva hierominen tympäisi, ja miksaaminen se vasta tappavaa puuhaa on! En mitenkään voi ymmärtää miten joku voisi pitää siitä, kuten esim. meidän Teemu. Se on maailman tylsintä ja pitkävetisintä hommaa! Varsinkin kun ei itse tajua siitä mitään, ja toinen kyselee pikku muutosten jälkeen jotain rumpufillin tai basarin iskua, että  "kuulostaako NYT hyvältä, vai oliko se edellinen parempi?". Enkä ikinä enää halua kuulla mitään mistään millisekunneista ja niiden tärkeydestä!  Jos ikimaailmassa vielä levyä teen niin soitan kaikki purkkiin samana päivänä enkä takuulla osallistu MILLÄÄN tavalla miksaukseen! Päädyin kuitenkin myöntymään moniin tuottajan ratkaisuihin bändikeskustelujen jälkeen, kuten esim. pilleihin ja varsinkin jousiin, joita bluesissa kuitenkin harvemmin kuuluu. Pääsiäisenä soittelin vielä viimeisiä kitarafillejä ja slidejuttuja täytteeksi, mutta siinä se sitten oli, toivoin... Keikkoja ei yritetty myydä koska niitä ei olisi kuitenkaan saanut ja levyprojekti vaan jatkui ja jatkui.. Onneksi pientä piristystä tarjosi KUTSU , siis KUTSU tulla soittamaan Soinin Bluesvintille kesätapahtumaan 17. heinäkuuta. Olin pari vuotta aiemmin tyrkyttänyt yhtyettämme Soiniin Saarijärven Myllybluesissa, jossa järjestävän tahon edustajat olivat katsastamassa bändejä, ja pienellä viiveellä tärppäsi! Pitäisi varmaan olla kovempi tyrkky...  Meitä esiintyjiä olikin Jyväskylästä kahden päivän aikana oikein suurpaketti: me ja sellisti Elias Kahilan bändi perjantaina, ja Ukko Pasanen Band ja Henry's Swing Club lauantaina. Perjantain porukassa esiintyi myös Hänen Leipänsä jossa oli mm. Let's Eppelinistä tuttu laulaja Jorma Hietamäki ja kitaristi Jukka Viitasaari sekä Markku ja Jukka Laurila bassossa ja rummuissa, ja lauantaina lahtelainen Elke Q Stomp, jossa soittaa ja laulaa Satu Kakko miehensä, kitaristi Timo Kakon kanssa. Yleisömäärä oli perjantaina melko vaatimaton, ja luulen, että sisäbaarissa oli koleana iltana enemmän sakkia kuin katsomossa. Lava oli tilava, rekan katettu peräkärry, jonne olisi mahtunut kaks bändiä yhtaikaa! Soitimme mielestäni melko rennosti setin, jossa oli pari tulevaa levypiisiäkin. Matkalla oli mukana myös kosketinsoittajamme jälkikasvua tyttöystävineen, hovivideokuvaajana ja kuskina - menomatkalla - ja tunnelma oli hilpeä paluumatkan ankarasta sumusta huolimatta, ja minä "pääsin" ajamaan... Levyprojekti oli syksyllä edennyt vaiheeseen, jossa odoteltiin Juho Juntusen kansi-ehdotelmaa ja oltiin yhteydessä masteroijaan sekä CD-levyn painavaan yhtiöön CD Partner Finlandiin. Teemu väänsi vielä miksauksia ja kuuntelutti niitä meillä, vaikka minä en ainakaan jaksanut enää sanoa mitään koko asiasta. Joitain kitarafillejä soitin vielä kotona, mutta siinä se sitten oli soittojen osalta. Loppuvuonna 2015 olikin vain yksi keikka, Blues Liven tukikonsertti 14.11. taas kerran tappiolle jääneen Blues Live-festivaalin tukemiseksi. Muina esiintyjinä olivat Elias Kahila Duo, Harp T & Bluesliders sekä Bearhill Boys. Omasta keikasta ei juuri jäänyt mieleen mitään erikoista, mutta muita bändejä oli hauska kuunnella;  Hemmo Hirvonen ja poika on hyvä yhdistelmä!  Blues Liven pikkujoulu 12.12. olikin sitten vuoden viimeinen bluestapahtuma joka tuli nähtyä.

 

Ongelmia ja ratkaisuja

Vuosi 2016 alkoi huonoin uutisin; Juho Juntunen oli ankarassa flunssassa, ja kannen teko viivästyi. Kun hän viimein toipui ja sai ensimmäisen ehdotuksen valmiiksi, hän sairastui tällä kertaa keuhkokuumeeseen, ja valitettavasti siitä toipuminen vei niin kauan, että hän katsoi parhaaksi luopua kansiprojektista, mikä oli suuri harmi. Tuli kiire etsiä uusi kannen suunnittelija, ja siihen löytyi Petri Lampela Oulun kupeesta. Kysyin myös hesalaista taiteilijaa OlliBullia, mutta vastaus viipyi  ja päädyimme Lampelaan kun alkoi jo olla kiire.  No, Petrillehän ei hyvin käynyt tietenkään, kun Tylyjen kanssa joutui tekemisiin. Levynkansi-ideoita löytyi, mutta sitten iski taas koko perheeseensä kevätflunssa, niin myös itse taiteilijaan, mutta sitkeästi hän taisteli projektin loppuun Teemun runsaista "ohjeista" huolimatta niin, että saatiin levyn kansi painoon.  Ja kun masterointikin oli valmiina, niin viikkoa ennen pääsiäistä levy oli pakettina Jyväskylässä, tuli kyllä jostain Puolasta eikä kotisuomesta. Nyt vain odottelemme perjantaita 1.4., jolloin meillä on levynjulkkarikeikka ja katsomme mihin suuntaan siitä lähdetään, jos lähdetään minnekään...